Maalauksia Bretagnesta
 |
Richard Hall: Interiör från Bretagne, 1888 |
Kerroin blogipostauksessa Bretagne ja Le Pouldu ajasta, jolloin Richard Hall asui Bretagnessa. Tiedossani on tällä hetkellä kahdeksan maalausta, jotka hän on tehnyt asuessaan siellä. Kaksi niistä sijaitsee museoissa. Keskityn nyt näihin teoksiin, koska niistä on saatavilla laadukkaat valokuvat. Loput kuusi teosta ovat olleet joko myynnissä huutokaupoissa, niiden kuvia on jaettu sosiaalisessa mediassa tai ne ovat olleet esillä Pariisin salongissa. Hall on itse kertonut myyneensä monia Bretagne-aiheisia teoksiaan Yhdysvaltoihin.
Bretagneen matkustaneita taiteilijoita kiinnostivat erityisesti merelliset maisemat sekä väestön omintakeinen pukeutumistyyli. Pohjoismaiset taiteilijat kuvasivat useimmiten alueen asukkaita ulkona, maatilan töissä tai osana maisemaa. Samalla he harjoittelivat ulkoilmamaalausta, joka edellytti omanlaistaan maalaustekniikkaa. Tähän mennessä löytämäni Richard Hallin maalaukset poikkeavat tästä linjasta: niiden aiheet sijoittuvat yhtä, ruohikossa seisovan tyttöä lukuun ottamatta sisätiloihin. Se tuntuu erikoiselta, koska Hall asui Le Pouldun merenrantakylässä kuusi vuotta. Hänen taustansa oli kuitenkin vahvasti interiöörimaalauksessa, eikä hän ollut maalannut aiemminkaan maisemia tai luonnon vehreyttä. Ehkä niiden kuvaaminen ei niinkään kiinnostanut häntä?
Tämän kirjoituksen lähdeaineistona ovat Patrick Daumin teksti L'école républicaine en Bretagne sekä kirjat Taiteilijoiden Bretagne 1800-luvun lopussa (1998), Artistes finlandais en Bretagne 1880-1890 (1990) ja Échappées nordiques: Scandinavian and Finnish Artists in France 1870-1914 (2008).
Interiööri Bretagnesta
Interiööri Bretagnesta -maalaus (Interiör från Bretagne) on valmistunut vuonna 1888. Saman vuoden keväällä Pariisin salongissa oli esillä Akseli Gallen-Kallelan (1865 - 1931) maalaus Talonpoikaiselämää (nro 1059 Un intérieur de paysan). Hän oli tehnyt sen Suomessa, asuessaan Keuruulla Ekolan torpassa, vaatimattomassa maalaistalossa. Maalauksessa on taitavasti kuvattu samanaikaisesti takkatulen lämmin valo ja ikkunasta lankeava kylmä ja kirkas luonnonvalo. Talonpoikaiselämää sai valmistuessaan kiitosta. Se oli näytteillä myös vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä, ja palkittiin hopeamitalilla.Hallin Interiööri Bretagnesta -maalaus rakentuu samanlaisten elementtien varaan: oikealla on punaisena hehkuva takkatuli ja vasemmalla ikkuna-aukosta kajastava luonnonvalo. Talonopoikaiselämää-teoksessa luonnonvalo lankeaa taempana oleviin ihmisiin, katonrajaan ripustettuihin leipiin ja kehrättävään villaan. Interiööri Bretagnesta -maalauksessa luonnonvalo osuu ikkunasta kauimpana olevaan naiseen, katosta roikkuviin vyyhteihin ja kattilasta nousevaan höyryyn. Gallen-Kallelan maalaus on tiukemmin rajattu ja maalaustekniikaltaan vapautuneempi, kun taas Hallin teoksessa rajaus on väljempi ja takkatulen punainen hehku hillitympi. Tämän enempää Interiööriä Bretagnesta ei kuitenkaan voi arvioida pelkän valokuvan perusteella. Yhteneväisyyksiä on kuitenkin niin paljon, että herää ajatus vaikutteiden siirtymisestä taiteilijalta toiselle. Kenties Hall sai Gallen-Kallelalta uutta inspiraatiota interiöörimaalauksiinsa?
Akseli Gallen-Kallela ei koskaan käynyt Bretagnessa. Sen sijaan hän matkusti Suomen maaseudulla ja kuvasi paikallisten elämää mm. Keuruulla ja Karjalassa. Kyse oli samasta ilmiöstä kuin Bretagne-buumissa: nopean kaupungistumisen ja teollistumisen myötä taiteilijoiden keskuudessa heräsi pelko autenttisen kansankulttuurin ja maalaiselämän katoamisesta. Lisäksi Gallen-Kallelan kohdalla oli kyse suomalaisen kulttuurin juurten etsimisestä. Sitä pidettiin tuolloin tärkeänä, kun Suomessa haaveiltiin itsenäistymisestä Venäjän suuriruhtinaskunnasta. Hallin kohdalla motiivit kuuden vuoden asumiselle pienessä Le Pouldun kylässä ovat toistaiseksi hämärän peitossa.
 |
| Akseli Gallen-Kallela: Talonpoikaiselämää, 1887 Öljy kankaalle, 94 x 90 cm Gösta Serlachiuksen taidesäätiö Kuva: Wikimedia Commons |
Tyttökoulun käsityötunti
La classe manuelle -teoksessa koululuokka työskentelee isossa, varastolta vaikuttavassa rakennuksessa. Huoneen takaosassa on tynnyri, haravia ja nippuja, joissa on kenties olkia tai heinää. Oppilaat istuvat lattialla neulomassa. Yksi oppilaista lukee kirjaa, mikä kertoo lukutaidosta. Opettaja seisoo ohjaamassa oppilaita. Taempana seinää vasten seisoo tyttö, joka kärsii rangaistustaan. Valo lankeaa sisään suurista ikkunoista. Tunnelma on keskittynyt. Avonaisesta oviaukosta näkyy pyykkejä ripustava nainen. Kuvastaako hän tyttöjen tulevaisuutta, joka koulutuksesta huolimatta tulee sijoittumaan maatilan ja kodin töiden äärelle?Patrcik Daum on kuvannut Bretagen koululaitoksen tilaa 1880-luvulla. Tuolloin koulutus oli vielä kehittymätöntä, ja lukutaito maaseudulla oli heikko. Vuosina 1881 - 1882 peruskoulusta tuli pakollinen, maallinen ja maksuton, mutta kunnilla oli vaikeuksia järjestää opetusta asianmukaisissa tiloissa. Koulua pidettiin usein väliaikaisissa rakennuksissa, kuten ladoissa. Tyttöjen koulutus oli rajallista, eikä se valmistellut heitä täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Vuonna 1882 kiellettiin alueellisten kielten ja murteiden käytön kouluissa. Opettajista tuli maallisen moraalin välittäjiä, ja koululaitos toimi kirkon vaikutusvallan vastavoimana.
Daumin mukaan tuolloin vallinnut tyylisuunta, naturalismi, vahvisti kolmannen tasavallan tärkeänä pitämää ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” -ideologiaa ja La classe manuelle kuvastaa täydellisesti näitä arvoja. Maalauksen karusta, varastomaisesta miljööstä puuttuvat kaikki viittaukset katoliseen kirkkoon, ja tytöt opiskelevat maaseudulla tarvittavia käsityötaitoja. Tämä selittänee, miksi maalaus sai vuoden 1890 Pariisin salongissa kunniamaininnan ja Ranskan valtio osti sen. La classe manuelle sijaitsee Musée des beaux-Arts de Rennesissä Bretagnessa.
 |
Richard Hall: La classe manuelle. École de petites filles (Finistère), 1889 Öljy kankaalle, 85 x 142 cm Musée des beaux-Arts de Rennes, Kansallisen nykytaiteen rahaston talletus, 1891 Kuva: Wikimedia Commons |
Kommentit
Lähetä kommentti