Bretagne ja Le Pouldu
![]() |
Philippe Tassier: Le Pouldu : maatilan pihapiiri, noin 1910 Lähde: Wikimedia Commons |
Lähdeaineistona olen käyttänyt Akseli Gallen-Kallelan museon toteuttamaa julkaisua Taiteilijoiden Bretagne 1800-luvun lopussa (1998) sekä kahta Ranskassa julkaistua kirjaa pohjoismaisista taiteilijoista Bretagnessa: Artistes finlandais en Bretagne 1880-1890 (1990) ja Échappées nordiques: Scandinavian and Finnish Artists in France 1870-1914 (2008). Nämä ovat toistaiseksi ainoat löytämäni uudemmat kirjat, joissa mainitaan Richard Hall.
Taiteilijoiden Bretagne-buumi
Bretagnen oma, vahva kulttuuri oli herättänyt tiede- ja taidemaailmassa kiinnostusta jo 1700-luvulla. Alueesta tehdyt julkaisut kasvattivat innostusta entisestään. Bretagnessa oli muun muassa kivikautisia megaliittejä, kelttiläinen historia sekä omat kielet breton ja gallo. Lisäksi alueen väestö pukeutui omaleimaisesti. Alueelta on löydetty lähes 1200 kansanpukujen muunnelmaa. Bretagnessa vaatetus kertoi henkilön iästä, uskonnosta ammatista, omaisuudesta ja asemasta yhteisössä. Bretagnelaisten kansanpukujen monimuotoisuus olikin yksi syy, minkä takia taidemaalarit innostuivat alueesta.
Bretagne-innostus alkoi kasvaa taiteilijoiden keskuudessa 1830-luvulla. Bretagne oli tuolloin vielä vaikeasti saavutettavissa, ja sinne matkustettiin useimmiten jokia pitkin tai postivaunuilla. Vuonna 1865 junarata ulottui Quimperiin ja Brestiin saakka, mikä teki Bretagnesta huomattavasti helpommin saavutettavan. Lisäksi taiteilijat arvostivat Bretagnen edullisia, mutta hyviä majataloja. Tuolloin Pariisin yksityisissä taidekouluissa opiskeli paljon ulkomaisia taiteilijoita, ja he tarvitsivat työskentelypaikan kuuman kesän ajaksi. Monet opettajat suosittelivat Bretagnea matkakohteeksi, ja siitä tulikin suosittu taideopiskelijoiden keskuudessa etenkin kesäaikaan.
![]() |
Amélie Lundahl: Bretagnelainen tyttö (Sukkien kutoja), 1883 Öljy kankaalle Gösta Serlachiuksen taidesäätiö Lähde: Wikimedia Commons |
Pont-Aven
Pienestä Pont-Avenin kylästä kehkeytyi Bretagnen suosituimpia maalauspaikkoja, ja sinne syntyi 1870-luvulla taiteilijasiirtokunta. 1880-luvun puolivälissä kylässä asui jopa sata taiteilijaa. Suosittuja aiheita olivat kylää ympäröivät maisemat ja paikalliset asukkaat arkisissa puuhissaan. Toisaalta 1880-luvun lopulla Pont-Avenissa kohtasivat Paul Gauguin, Émile Bernard ja Paul Sérusier. Syntyi täysin uudenlainen taiteen tyylisuunta, joka sai nimen Pont-Avenin koulukunta. Vuosikymmenen loppua kohden Pont-Avenin suosio alkoi hiipua taiteilijoiden keskuudessa, ja 1800-luvun lopulle tultaessa näin tapahtui koko Bretagnen alueelle.Bretagnessa vieraili eniten taiteilijoita Yhdysvalloista. Suomalaisista taiteilijoista Bretagnessa työskentelivät 1870-luvulta alkaen Oscar Kleineh, Aukusti Uotila ja Amélie Lundahl. Pont Avenissa vierailivat mm. Helen Schjerfbeck, Elin Danielson ja Maria Wiik. Muista pohjoismaalaisista taiteilijoista mainittakoon Alfred Wahberg, Wilhelm von Gegerfelt, Laurits Tuxen, Harriet Becker ja Kitty Kielland. Pohjoismaiset taiteilijat suosivat maalauksissan ulos sijoittuvia aiheita.
![]() |
Paul Gauguin: Vision after the Sermon, 1888 Öljy kankaalle, 72.2 × 91 cm Scottish National Gallery, Edinburgh Kuvalähde: Wikimedia Commons |
Le Pouldu
Taiteilijoiden Bretagne 1800-luvun lopussa -kirjan mukaan Richard Hall asettui Le Poulduun vuonna 1888. Vuosina 1890 - 1893 Hallin osoite on ollut Pariisin salongin rekistereissä “Le Pouldu, par Moélan (Finistère)”. Paikan koosta kertoo se, että osoitteeksi riitti pelkkä kylän nimi. Tiedossani ei ole tarkemmin, missä Hall perheineen asui. Voidaan kuitenkin todeta, että hän työskenteli Le Pouldussa harvinaisen pitkään ja yhtäjaksoisesti - monet taiteilijat tyytyivät vierailemaan Bretagnessa kesäaikaan, ja usein he matkustelivat nähdäkseen erilaisia maisemia ja kyliä.Mikäli Hall oli muuttanut Le Poulduun saadakseen työrauhaa, romuttui se tavoite pian. Paul Gauguin saapui kylään vuonna 1889, ja hänen mukanaan sinne syntyi pieni taiteilijasiirtokunta, joka asui Buvette de la Plage -majatalossa. Gauguinin lisäksi ryhmään kuuluivat mm. Paul Sérusier, Charles Laval, Meijer de Haan ja Charles Filiger. He maalasivat Pont-Avenin koulukunnan tyyliin kirkkain värein toteutettuja aiheita, joissa taiteilijan oma tulkinta oli ympäröivän todellisuuden kuvaamista tärkeämpää. Tyyli sai nimen syntetismi, ja siitä tuli osa länsimaisen taiteen historiaa.
Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, miten Hall koki tämän täysin uudenlaisen taidesuuntauksen. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hänen työskentelyynsä. Hän pitäytyi oppimassaan tyylissä ja maalaustekniikassa, ja teki Bretagnessa parhaimpiin lukeutuvia teoksiaan. Käsittelen niitä erikseen.
![]() |
Philippe Tassier: Le Pouldu: Laïta-joen suiston satama ja hummerinpyyntiin käytettävät rysät (postikortti, noin 1930) Lähde: Wikimedia Commons |
Kommentit
Lähetä kommentti