Näyttely Helsingin Ritarihuoneella 1909
 |
Mrs. Corby Fox Kuvalähde: Kotitaide-lehti 08/1909, Jyväskylän yliopisto |
Hall jatkoi työskentelyä näyttelyn aikana maalaten kolme muotokuvaa. Vaikuttaa siltä, että hän jäi näyttelyn jälkeen Suomeen melko pitkäksi aikaa, ainakin seuraavan vuoden elokuulle saakka. Tuolloin hän kirjoitti äitinsä kodista Villa Rauhalasta käsin kirjeen, jonka tavoitteena oli saada järjestymään taiteilijan tyttären ja tämän puolison vierailu Suomeen.
Ritarihuoneen näyttelystä on säilynyt kiitettävän paljon lähdeaineistoa. Kansallisgallerian kirjastossa on näyttelyn teosluettelo suomen- ja ruotsinkielisinä versioina, ja sen arkistoihin kuuluvassa Taideakatemian lehtileikearkistossa on säilynyt 17 lehtileikettä. Niissä kerrotaan sekä näyttelyn saamasta suosiosta että arvioidaan sitä. Monet arviot olivat kriittisiä, minkä johdosta Hall pyysi mm. taidekriitikkona toiminutta Jac. Ahrenbergia kirjoittamaan näyttelystä myönteisesti. Kyseinen kirje on säilynyt Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistossa.
Taiteilija ja maailmanmies
Olen usein aiemmin viitannut blogikirjoituksissani sanomalehti Uuden Suomettaren haastatteluun 24.10.1909, jossa Hall on kertonut elämänvaiheistaan. Haastattelu tehtiin Ritarihuoneen näyttelyn aikana, ja sen alussa on kuvaus taiteilijasta:Pitkänlainen ja hoikka mies yksinkertaisessa ruskeassa puvussa, tummanruskea, ylössu'ittu tukka, samannäköinen hywin hoidettu koko parta, suora nenä, pieni hymyilevä suu ja tummanruskeat silmät, joissa näkyi maailmanmiehen luontewaa warmuutta, ystävällistä kohteliaisuutta ja haastattelun edistyessä hywyyttäkin. Mutta silmiänsä ei hän siristellyt niin kuin maalajain usein näkee tekewän.
Lisäksi Hall kertoo haastattelussa työskentelystään: Maalailee par'aikaa kahta nuoren rouwan muotokuvaa yht'aikaa. Tapani mukaan työskentelen nopeasti. Frans Hals teki parissa tunnissa erään parhaista muotokuwistansa. Niin nopea en toki ole. Tawallisesti tarwitsen kuusi istuntoa. Mutta joskus olen walmistanut kolmellakin.
Näyttelyn teokset
Ritarihuoneen näyttelyssä oli esillä yhteensä 24 teosta, joista vain kolme oli myytävänä. Valtaosa teoksista oli muotokuvia, joita Hall oli maalannut Pariisissa, Ruotsissa, Suomessa, Sveitsissä ja New Yorkissa. Lisäksi mukana oli yksi Bretagnessa maalattu teos. Kyseinen Le Voeu lienee sama maalaus, joka oli esillä Pariisin salongissa vuonna 1888. Erään lehtikirjoituksen mukaan tämä nunnaa kirkossa kuvaava maalaus on hänen ensimmäinen vaimonsa Julie Cornetz (Perregaux) kuvattuna bretagnelaisessa puvussa. Kehräävä trappistimunkki on peräisin 1890-luvulta, jolloin Hall maalasi munkkeja Nantesin lähellä sijainneessa Mellerayn luostarissa. Mrs. Corby Foxin muotokuva oli esillä vuoden 1910 Pariisin salongissa.Seuraavassa on näyttelyn teosluettelo koko laajuudessaan. Tosin lehtiuutisten mukaan näyttelyyn tuotiin sen aukioloaikana lisää teoksia, mm. vastavalmistunut muotokuva rouva Bergrothista. Tuona aikana teosten tiedot ilmaistiin hyvin suppeasti, ja oli tavallista ettei valmistumisvuotta tai tekniikkaa kerrottu. Tämä hankaloittaa osaltaan teosten yksilöimistä.
Richard Hall'in Näyttely
Muotokuvia.
N:o 1. Mrs. Corby Fox maalattu New York'issa.
" 2. Neiti Carin Fock " Tukholmassa.
" 3. Vapaaherratar Gyllenstierna " "
" 4. Rouva Jungstedt (Carmenina) " "
" 5. Madame Paquin, " Parisissa.
" 6. " Petite " "
" 7. Miss Rothenthal " New York'issa.
" 8. Rouva Henrik Standertskjöld " Suomessa.
" 9. Rouva Axel Tollander " "
" 10. " " " " "
" 11. Neiti Maj Tollander " "
" 12. Vaimoni " Parisissa.
" 13. " " New York'issa.
" 14. Tyttäreni " "
" 15. " " Parisissa.
" 16. " " Schweitzissä.
" 17. Mr Duffield Osborne " New York'issa.
" 18. Herra Henrik Standertskjöld " Suomessa.
Laatukuvia.
" 19. "Jeune fille aux Lys" " New York'issa.
" 20. Riippusaarnin alla " Ölandissa.
" 21. *Veräjällä " Ölandissa.
" 22. *Kristuksenpää " Parisissa.
" 23. "Le Voeu" " Bretagnessa.
" 24. *Kehräävä trappistimunkki " Ranskassa.
* merkityt taulut ovat myytävinä.
Hinnat saadaan tietää kassanhoitajalta.
 |
Mr Duffield Osborne Kuvalähde: Kotitaide-lehti 08/1909, Jyväskylän yliopisto |
Vastaanotto
Aikakauslehti Helsingin kaiku totesi artikkelissaan 6.11.1909, että “Richard Hallin taideteokset eroavat käsittelyynsä ja tekotapaansa nähden huomattavassa määrin meikäläisestä taiteesta ja ovat antaneet aihetta lievään sanomalehtikiistaakin”. Monissa näyttelyarvioissa Hallin taiteeseen suhtauduttiin kriittisesti, ja sitä pidettiin malleja imartelevana salonkitaiteena. Vastaanotto oli varsin toisenlainen kuin Georges Petit’n gallerian yksityisnäyttelyssä vuonna 1901, jolloin Hallin taitoja mm. muotokuvaajana ylistettiin.Uuden Suomettaren kriitikko havainnoi 7.11.1909: Sitä murroskautta, joka 80-luvulla meidänkin taiteessamme tapahtuu, ei hänen taiteessansa näy. Yhtä wapaana näyttää hän myöskin säilyneen kaikista niistä uudistuspuuhista, joiden alainen Europan ja erityisesti Ranskan taide on wiime wuosikymmenien kuluessa ollut. Mitään erikoisempia wäririnnasteluja ja muita tawoiteltuja waikutuksia ei hänen taiteessansa ole.
Runoilijanakin tunnettu L. Onerva kirjoitti Päivä-lehdessä 6.11.1909: Mutta juuri tämä sovittelu, tämä ainainen palveleva aulius mallia kohtaan vaikuttaa sen, että taide jää kokonaan huonommalle puolelle. Näiltä maalauksilta puuttuu kokonaan se pyhyys, minkä sisältäpäin nouseva, tinkimätön luomispakko aina antaa taideteokselle, kaikki maalauksellisen viehtymyksen vauhti ja se selittämätön, vangitseva sulo, joka erottaa taideluoman pelkästä valokuvasta. Kaikki on vain tilaajaa, ostajaa varten. Sen tuntee katsoja ja jää kylmäksi ja epäkunnioitttavaksi. Ja jos ei taideteos jaksa herättää kunnioitusta ja hartautta, lakkaa se olemasta taideteos.
Avunpyyntö Jac Ahrenbergille
Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistossa on säilynyt Richard Hallin lähettämä kirje Jac Ahrenbergille. Hän oli arkkitehti, joka toimi myös mm. taidekriitikkona. Ilmeisesti Hall ja Ahrenberg olivat tutustuneet maailmalla. Hall vetosi kirjeessä Ahrenbergiin, jotta tämä kirjoittaisi positiivisen kritiikin Ritarihuoneen näyttelystä. 14.10.1909 päivätyssä kirjeessä Hall pyytää:Ainsi que vous le savez, peut-étre, on vient d’écrire deux critiques sur mon art qui me paraissent idiotes - pour dire le [???] - Des critiques pareilles ne m’influencent aucunement - vous pourrez bien le penser - mais ce qui m’ennuie, c’est que le public les lit - me rappelant combien facilement vous maniez la plume - j’ai pensé que vous voudriez, peut-étre aussi écrire quelque chose pour remettre l’opinion publique sur la bonne voie et [???] ce que vous pensez de ma peinture.
Vapaasti suomennettuna: Kuten ehkä tiedät, taiteestani on juuri kirjoitettu kaksi kritiikkiä, jotka minusta tuntuvat idioottimaisilta – sanotaan vaikkapa [???] – Tällaiset kritiikit eivät vaikuta minuun lainkaan – saatat hyvinkin ajatella niin – mutta minua vaivaa se, että yleisö lukee niitä – muistuttaen minua siitä, kuinka helposti käsittelet kynää – ajattelin, että haluaisit ehkä kirjoittaa jotain palauttaaksesi yleisen mielipiteen oikeille raiteille ja [???] mitä mieltä olet maalauksistani.
Ahrenbergin vastaus
Ahrenberg reagoi nopeasti, ja 19.10.1909 Hufvudstadsbladet julkaisi hänen avoimen kirjeensä, joka oli otsikoitu “Konstären herr Richard Hall”. Kirjoituksessa Ahrenberg toteaa, ettei hänen kynällään ole niin paljoa valtaa, ettäkö hän pystyisi vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Hän kertoo suomalaisesta taidekritiikistä, ja että suuri yleisö harvemmin on samaa mieltä sen kanssa. Lopuksi hän toteaa vapaasti suomennettuna:
Mitä tulee siihen ankaraan psykologiseen vaatimukseen, jota tuomarit korostavat, on sanottava, että kun parhaat muotokuvamaalarimme saavat tilauksia, ne koskevat valtiomiehiä, oppineita filosofeja (J. P. Palmén, R. Wrede, J. R. Danielson, C. G. Estlander) tai naisia, jotka ovat omistaneet koko elämänsä aatteiden palvelukseen (M. Wrede, T. Hultin, A. Ackté). Kuinka usein löytää kiertävä taiteilija tuolla suuressa maailmallisessa maailmassa sellaisia malleja, joiden kasvojen piirteissä elämäntarina on piirtynyt syvästi ja arvokkaasti? Rikkaiden, riippumattomien, onnellisten ja nuorten ihmisten kasvoilla ei ole tarjota muuta kuin nuoruutta, kauneutta, hymyä ja toiveiden unelmia. Vain sitä! Onko kiellettyä maalata heitä, vai pitäisikö odottaa, kunnes elämän raskas tarina on himmentänyt värien loiston ja kauneuden heijastuksen?
Voi, älä välitä riitelystä ja moitteista – ne ovat nyt kerran meidän perintöämme tällä puolen Itämerta. Anna meille parasta, mitä taiteesi voi antaa, me tarvitsemme paljon valoa ja värejä näinä aikoina [---].
Lopuksi
Sanomalehtien kirjoituksista voi päätellä, että suurta yleisöä kiinnosti suomalaisessa mittakaavassa harvinaisen kansainvälinen taiteilija. Aikana, jolloin painokuvat olivat harvinaisia ja mustavalkoisia, lienee ollut kiinnostavaa nähdä ulkomaisten merkkihenkilöiden muotokuvia. Lisäksi Hall halusi tässäkin näyttelyssä esitellä muutaman teoksen verran varhaisempaa tuotantoaan, jota hän oli tehnyt asuessaan Bretagnessa. Toisaalta taidekriitikot suhtautuivat kriittisesti tapaan, jolla Hall ikuisti mallinsa. Suomalaiseen taidekäsitykseen ei sopinut malleja imarteleva tyyli. Paikallinen muotokuvamaalauksen traditio nojasi Albert Edelfeltin viitoittamalla tiellä psykologiseen tarkkanäköisyyteen ja realistiseen ilmaisuun. Jac Ahrenbergin diplomaattinen kirjoitus Hufvudstadsbladetiin tunnisti tämän eron, ja suhtautui kannustavasti Hallin tyyliin.
 |
Le voeu, Bretagne Kuvalähde: https://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k110428c/f294.item |
Kommentit
Lähetä kommentti