Menestysnäyttely Pariisissa 1901

Kuvituskuva lehtiartikkelista
L'Éclair 11.5.1901

Torstaina 2.5.1901 avautui Galerie Georges Petitissä Richard Hallin näyttely. Se sijaitsi osoitteessa 8, rue de Sèze ja oli avoinna klo 14 - 19. Näyttelystä uutisoitiin runsaasti ranskalaisessa lehdistössä. Lehtijuttujen ansiosta siitä on mahdollista muodostaa käsitys, vaikkei käytettävissäni ole teosluetteloa tai kuvia. Uutisten sävyyn vaikutti sanomalehtien poliittinen kanta: laajimman arvion julkaisi vasemmistolainen La Dépêche Toulouse, joka ei säästellyt kritiikkiä. Siinä kuvaillaan näyttelyä hyvin tarkkaan, mikä auttaa muodostamaan käsitystä esillä olleista teoksista.

Georges Petit oli Pariisin tunnetuimpia galleristeja. Hänen yrityksensä arkistoja on digitoituina ainakin Ranskan kansalliskirjaston Gallica-palvelussa. En kuitenkaan löytänyt sieltä kyseiseen näyttelyyn liittyviä aineistoja, joten toistaiseksi emme tiedä tarkasti mitä teoksia näyttelyssä oli esillä. Ranskan kansallinen taidehistorian instituutti l’INHA on julkaissut Galerie Georges Petitin näyttelyjen teosluetteloita neliosaisessa kirjasarjassa Les expositions de la Galerie Georges Petit (1881-1934), Répertoire des artistes et liste de leurs œuvres, mutta sitä ei ole saatavilla Suomessa.

Avajaiset

Le Figaro -lehti uutisoi 4.5.1901 näyttelyn avajaisista. Lehden mukaan Georges Petit'n salongeissa kokoontui tyylikäs joukko ihmisiä ruotsalaisen taidemaalari Richard Hallin näyttelyn avajaisiin. Lehti on listannut tunnistaneensa avajaisvieraiden joukosta seuraavat henkilöt: Herttuatar d’Uzès, markiisi de Nédonchel, markiisi de Castellane, kreivi de Beaumont, laulaja ja näyttelijä Jeanne Granier, rouva L. de Biré, markiisi de Bonneval, herra ja rouva Coppens de Fontenay, markiisi de Motesquieu, paronitar de Langlade, varakreivi de Durfort, herttuatar de Noailles ja herttuatar de La Rochefoucault.

Markiisi de Castellanen muotokuva oli ollut esillä Pariisin salongissa vuonna 1900. Saattaa siis olla, että muotokuva oli esillä myös Georges Petit’n näyttelyssä. Ilmeisesti näyttelyä seuranneena vuonna valmistuivat herttuatar d’Uzèsin ja herttuatar de La Rochefoucault’n muotokuvat. Le Figaro totesi uutisensa päätteeksi, että avajaisten menestys on ansaittua, koska “kokoelmaan kootut teokset osoittavat, että Richard Hall on syystäkin yksi tämän hetken arvostetuimmista muotokuvamaalareista." 

Portrait du Marquis de Castellane, 1900
(Muotokuva markiisi de Castellanesta)
Lähde:  Pariisin salongin näyttelyluettelo 1900

Näyttelyn teoksia

La Dépêche Toulouse -lehden mukaan näyttelyssä oli esillä muotokuvia, luostarissa tehtyjä maalauksia sekä maisemia. Muotokuvien henkilöt olivat pääasiassa aristokraatteja. Nimeltä mainitaan prinsessa Béatrix de Bourbonin, Albert Brasseurin ja Jeanne Granier'n muotokuvat. Munkkeja kuvaavista teoksista mukana olivat ainakin Moines en procession (Munkit kulkueessa) ja Fin de travail (Työn päättyminen) -nimiset maalaukset.

Maisemamaalauksista lehtiartikkelissa mainitaan suuri maalaismaisema Retour des Champs (Finistère) (Paluu pelloilta, Finistère), Gardeuse d'Oies (Hanhenvartija) ja Village de Cortaillod (Suisse) (Cortaillod'n kylä, Sveitsi). Olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisia Hallin maisemamaalaukset olivat, vielä en ole löytänyt yhtäkään. Nimien perusteella vaikuttaa siltä, myös niissä oli mukana ihmisiä. Ainakin Hallin äiti oli kotoisin Cortaillod’n kylästä, joten se selittää miksi Hall on vieraillut siellä.

Yleisömenestys

Le Gaulois -lehti uutisoi 8.5.1901, että Richard Hallin näyttely on yksi kauden onnistuneimmista, ja että siellä käy päivittäin paljon yleisöä. Lehden mukaan ylistyssanoista ei ole puutetta taiteilijalle, ”jonka ansiosta saamme nähdä niin rehellisiä ja voimakkaita tutkielmia, sekä muotokuvamaalarille, joka tulkitsee mallinsa sielua niin syvällisesti: jotkut hänen loistavista teoksistaan tekevät herra Richard Hallista todellisen psykologin — ja mikä upea paletti, mikä värien rikkaus ja notkeus!”

L'Éclair-lehti julkaisi 11.5.1901 henkilöesittelyn Hallista otsikolla Päivän miehet. Richard Hall, ruotsalainen taidemaalari. Lyhyehkön henkilöesittelyn yhteydessä oli kuva taiteilijasta, joka on tämän blogikirjoituksen kuvituksena. Lisäksi esittelyssä todetaan, että Hallin maalaamat muotokuvat ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja sekä Pariisin salongin näyttelyssä että hänen omassa yksityisnäyttelyssään Georges Petit'n galleriassa. Salongissa Hallilta oli sinä vuonna esillä kaksi muotokuvaa.

Le Gaulois uutisoi 13.5.1901 näyttelyn olevan auki vielä kolme päivää. Uutisen mukaan näyttely oli houkutellut koko Pariisin Georges Petit’n galleriaan. Näyttely vaikuttaa siis olleen Hallille lopullinen läpimurto, jonka jälkeen hän sai runsaasti muotokuvatilauksia. Seuraavan 14 vuoden ajan hän maalasikin paljon muotokuvia.

Kritiikkiä

Kuten todettua, La Dépêche Toulouse -lehti suhtautui näyttelyyn varsin kriittisesti. Toukokuun 28. päivä 1901 julkaistussa laajassa kritiikissä todetaan, että näyttelyä ovat nostaneet esiin “sensaatiolehtien mainokset”, koska taiteilijan asiakaskunta on aristokraattista. Lehden mukaan “[---] – monet heistä ovat vailla sulokkuutta, ja näyttää siltä, että mallit eivät ole tuoneet taiteilijalle onnea. Useimmat ovat pukeutuneet vierailuasuihin, höyhenhatut päässä, silkkiset ja satiiniset mekot yllään, eikä heidän poseerauksensa ollut sellainen, että se olisi innoittanut taiteilijaa".

Lisäksi La Dépêche Toulousen kriitikon mukaan “Hallin värit ovat raskaita ja tasapaksuja, hänen siveltimestään puuttuu voimaa ja omaperäisyyttä, ja hänen muotokuvansa ovat yleensä tavanomaisen korrekteja, ilman mitään, mikä paljastaisi inspiraatiota tai uteliaisuutta elämän havainnoinnissa.” Positiivisen poikkeuksen muodostaa pienelle luonnos Jeanne Granier’stä: “Kaikki on oikeassa ja sopivassa paikassa tässä muotokuvassa: luonnollinen asento, henkisen näyttelijän tarkasti vangittu ilme, harmoniset värit. Richard Hall on selvästi väärässä tehdessään suuria teoksia [---]".

Myöskään munkkeja kuvaavat teokset eivät ilahduta La Dépêche Toulousen kriitikkoa. Kirjoittajan mukaan Moines en procession -teoksen värit ovat banaalit, ja Fin de Travail -teoksessa vehreän maiseman pilaa silmälasipäisen munkki. Kiitosta saa kuitenkin Retour des Champs (Finistère), josta ei kritiikin mukaan puutu maalauksellisuutta eikä paikallista väriä. Kirjoittajan poliittinen kanta eittämättä välittyy arviosta. Samalla tulee näkyväksi, että näyttelyssä oli esillä varsin monipuolinen kattaus Hallin teoksia.