1890-luku ja luostari

Moines trappistes; abbaye de Melleray (Loire-Inférieure)
esillä Pariisin salongissa 1897
Kuva: Pariisin salongin näyttelyluettelo 1897

Richard Hallin elämänvaiheet 1890-luvulla ovat vielä monelta osin epäselviä. Hän on kertonut avioituneensa serkkunsa Julia Perregaux'n (Mauri R. Hallin kirjoittamassa lehtiartikkelissa vuonna 1975 sukunimi on Cornetz) kanssa vuonna 1881. Hän kuoli vuonna 1891. Geni.com-sivuston mukaan avioliitosta syntyivät lapset Georges ja Agnes, molemmat vuonna 1884.

Kuten olen Hallin asuinpaikkoja käsittelevässä blogikirjoituksessa todennut, hänen osoitteensa sijaitsi vuosina 1890 - 1893 Le Pouldussa, vuosina 1894 - 1896 Pariisissa ja vuosina 1897 - 1899 sekä Nantesissa että Pariisissa. Tiedossani on tällä hetkellä 27 teosta, jotka Hall teki noina vuosina. Kaikista ei ole valokuvia. Hallin muutettua takaisin Pariisiin teokset ovat pääosin muotokuvia. Tuolloin lienee alkanut kehitys, joka johti menestyksekkäälle muotokuvaajan uralle seuraavalla vuosikymmenellä.

Työskentelyä luostarissa

Hall on kertonut sanomalehti Uuden Suomettaren haastattelussa vuonna 1909 asuneensa vaimonsa kuoleman jälkeen Nantesin lähellä trappistimunkkien kanssa. Hallin munkkeja kuvaamia maalauksia oli esillä Pariisin salongeissa vuosina 1897 ja 1898. Vuoden 1897 teos oli nimeltään Moines trappistes; abbaye de Melleray (Loire-Inférieure). Nantesista pohjoiseen noin 46 kilometrin päässä sijaitsee Mellerayn luostari, joka oli tuolloin trappistien käytössä. Se lienee siis Hallin tarkoittama luostari. 

Mauri R. Hall on kirjoittanut Satakunnan Kansassa vuonna 1975 julkaistussa artikkelissa, että protestanttiseen sukuun kuulunut Julia Cornetz kääntyi lyhyen sairauden jälkeen katolilaiseksi ja vaati myös puolisoaan tekemään niin. Siten Hallista tuli katolilainen. Tämä saattaa osaltaan selittää, miksi hän asui luostarissa kahdeksan kuukautta. Näin Hall muistelee aikaansa luostarissa:

-Tiedättehän, että minä asuin kahdeksan kuukautta Nantesin trappistimunkkien kanssa ja että...

-Trappistimunkkien?

-Se on reformeerattu munkkikunta, joka elää nykyään elämää... waihtamatta juuri sanaakaan keskenänsä...

-Onko mahdollista?

-Waatteet yllänsä nukkuvat he ruumisarkuissansa... ja syöwät pelkkiä kaswiksia. Heidän ainoa terwehdyksensä on: memento mori! (s. o. muista kuolevasi), ja wakawia, työteliäitä he owat. Minulle rakensiwat he erityisen atelierin, jossa olen maalannut monet heistä... Erään trappistimunkin näette täällä näyttelyssä.

Hallin luostarissa maalaamista teoksista on vaikea kirjoittaa mitään, koska niistä on olemassa vain mustavalkoiset, käsin piirretyt kuvajäljenteet. Niiden perusteella voi lähinnä todeta, että hän kuvasi ainakin munkkeja harjoittamassa uskontoaan.

Moines trappistes en méditation 
Pariisin salongissa 1898
Kuva: Pariisin salongin näyttelyluettelo 1898

Mellerayn luostari

Abbaye de Notre-Dame-de-Mellerayn luostari oli perustettu vuonna 1134. Se oli sistersiläinen luostari, joka oli trappistimunkkien käytössä vuosina 1817 - 2016. Nykyään luostarissa toimii Chemin Neuf -niminen katolilainen yhteisö. Nimensä luostari on saanut sen syntytarinasta, jonka mukaan uuden luostarin paikkaa etsineet munkit löysivät ontosta puusta hunajakennon. Siitä he saivat tarvitsemaansa ravintoa. Meilleraie tarkoittaa hunajakennoa, ja nimi lyheni ajan mittaan Mellerayksi.

1800-luvun aikana luostarissa kehitettiin maanviljelystä ja muita elinkeinoja. Alueelle rakennettiin vesivoimalla toimiva teollisuuskompleksi, jossa työskenteli mm. puuseppiä, nahkureita, suutareita ja leipureita. Vuosisadan puolivälissä luostarissa asui 150 munkkia, joista sata oli maallikkoveljiä. Kyseessä oli siis laaja yhteisö Bretagnen maaseudulla.

Lähteet: https://melleray.chemin-neuf.fr/visiter/histoire-de-labbaye/, https://en.wikipedia.org/wiki/Melleray_Abbey

Luostari Notre-Dame de Melleray, La Meilleraye-de-Bretagne (Loire-Atlantique)
Kuva: Selbymay, Wikimedia Commons
Lisenssi: CC-BY-SA 3.0