Pariisin maailmannäyttely 1889

 

Yleiskuva taiteiden näyttelypaviljongin sisätiloista, 1889.
Musée Carnavalet, Histoire de Paris
Kuva: Wikimedia Commons

 
Maailmannäyttelyitä oli järjestetty vuodesta 1851 alkaen. Niissä esiteltiin mm. uusia teknisiä keksintöjä, rakentamista, tiedettä, kulttuuria ja taidetta. Näyttelyihin osallistui valtioita ja yrityksiä. Vuoden 1889 maailmannäyttely pidettiin Pariisissa. Se oli avoinna 6.5. - 31.10.1889. Näytteillepanijoita oli reilut 61 000 ja kävijöitä yli 32 miljoonaa. Sitä varten rakennettiin suuria näyttelyhalleja ajan uusimmalla rakennustekniikalla. Maailmannäyttelyt olivatkin aikansa megatapahtumia, joissa uudet ideat ja keksinnöt levisivät - elettiinhän aikaa kauan ennen televisiota ja Internetiä.

Richard Hall osallistui maailmannäyttelyyn ruotsalaista taidetta esittelevässä osastossa. Hänen opiskeluaikainen ystävänsä Richard Bergh toimi näyttelyn komissaarina. Se selittänee Hallin mukana olemisen, vaikka hän oli asunut Ranskassa jo lähes yhdeksän vuotta. Tämän blogikirjoituksen keskeisinä lähteinä ovat toimineet kirjat Svea folkkalender (1890) ja Richard Bergh, ett konstnärskall (2002). Nimimerkillä Spada esiintynyt toimittaja ja kirjailija Johan Christian Janzon kirjoitti raportin Svenska konsten i Paris 1889 seuraavana vuonna ilmestyneeseen Svea folkkalenderiin.

Teemana Ranskan vallankumous

Isäntämaa oli valinnut näyttelyn teemaksi Ranskan vallankumouksen, josta oli kulunut sata vuotta. Tästä johtuen monet Euroopan monarkiat jättivät osallistumatta Pariisin maailmannäyttelyyn. Tilanne avasi uusia mahdollisuuksia sekä Suomen että Ruotsin kulttuuriväelle: koska Venäjän suuriruhtinaskunta ei osallistunut, sai Suomi pystyttää näyttelyyn oman osastonsa. Samoin Ruotsissa kuningas Oskar II päätti, ettei valtio osallistuisi maailmannäyttelyyn.

Ruotsissa taiteilijajärjestö Konstnärsförbundet sai kuitenkin luvan osallistua, ja Richard Bergh toimi näyttelyn komissaarina. Konstnärsförbundet oli syntynyt opponenteina tunnetun taiteilijaryhmän toimesta. He olivat 85 taiteilijan ryhmittymä, joka oli vuonna 1885 alkanut vaatia Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian uudistamista. Tilanne oli siis poikkeuksellinen, kun neljää vuotta myöhemmin samaiset taiteilijat saivat luvan järjestää Ruotsia edustavan kuvataiteen osaston Pariisin maailmannäyttelyyn.

Taiteiden näyttelypaviljonki nähtynä Eiffel-tornin juurelta, 1889.
Kongressin kirjasto
Kuva: Wikimedia Commons

Ruotsin näyttelyosasto

Kuvataiteille omistettu Palais des Beaux-Arts sijaitsi Mars-aukiolla. Se oli osa kokonaisuutta, jonka toinen osa oli nimeltään Palais des Arts Libéraux.  Näyttelypaviljongit sijaitsivat Eiffel-tornin molemmin puolin. Sekä paviljongit että torni oli suunniteltu väliaikaisiksi. Ruotsin osasto sijaitsi Palais des Beaux-Artsin ylimmässä kerroksessa. Käytössä oli kaksi pienempää salia sekä muutama pienempi huone, jotka piti tilanpuutteen takia ripustaa tiiviisti. Valokuvista päätellen teokset ripustettiin kautta linjan samaan tapaan kuin Pariisin salongissa, eli seinäpinnat hyödynnettiin tarkasti lattiasta kattoon.

Eniten väkeä liikkui Spadan mukaan ensimmäisessä kerroksessa, mutta toisessa kerroksessa oli parempi valaistus ja kotoisampi tunnelma. Siellä sijaitsivat myös mm. Hollannin, Belgian, USA:n ja Sveitsin osastot. Ruotsin osastossa oli mukana ainakin 38 taiteilijaa, kuten Carl Larsson, Richard Bergh, Ernst Josephson, Anders Zorn, Oscar Björck, Hanna Pauli, Georg Pauli, Mina Bredberg, Elisabeth Keyser, Hildegard Thorell, Hugo Salmson, August Hagborg, Allan Österlind, Bruno Liljefors, Georg Arsenius, Alfred Wahlberg, Nils Kreuger, Karl Nordström, Anshelm Schultzberg, Per Ekström, Robert Thegerström, Johan Krouthén, Julia Beck, Carl Skånberg, Richard Hall ja Per Hasselberg.

Richard Hallilta oli Ruotsin osastolla esillä teos nimeltä Bretagneska, eli Bretagnelaiset. Svea folkkalendarin raporttiin on painettu kuvia joistakin esillä olleista teoksista, muttei Hallin maalauksesta. Emme siis toistaiseksi tiedä siitä muuta kuin nimen. Spada mainitsee kuitenkin Hallin maalauksen lyhyesti. Hän kuvailee sitä sanoilla: “Halls utan affektation framställda, robusta bretagniska” eli vapaasti suomennettuna: Hallin vankat bretagnelaiset, jotka on kuvattu ilman teeskentelyä. 

 

Carl Larsson: Rococo, Renässans, Nutida konst, 1888 - 1889
(Rokokoo, Renessanssi, Nykytaide)
Göteborgin taidemuseo
Kuva: Wikimedia Commons

 

Spadan arvio Ruotsin osastosta

Spadan raportissa kuvastuu akatemiataiteen väistyminen: "Suurta" maalaustaidetta, eli historiallista tai koristeellista (“det historiska, det dekorativa”) ei ruotsalaisten osastolla ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta. Carl Larssonin triptyykki Rococo, Renässans, Nutida konst oli toinen niistä. Spadan mukaan: “Man vill ha trohet i konsten, liksom i litteraturen och på tiljan, och man blir stött, om någon understår sig att måla en herre från femtonhundratalet i hat ‘à la Louis XIII”. Vapaasti suomennettuna: “Taiteessa halutaan uskottavuutta, kuten kirjallisuudessa ja näyttämöllä, ja ihmiset loukkaantuvat, jos joku uskaltaa maalata 1500-luvun herran Louis XIII:n tyylisellä hatulla.”

Myös yhtenä akateemisen taiteen alalajina tunnettu genremaalaus oli Spadan mukaan muutoksessa. Hän toteaa, että aiemmin ihmisiä kuvaavista genremaalauksista oli luettavissa tarina, mutta nyt niissä saatettiin kuvata yksinkertaista hetkeä tai tunnelmaa. Ylipäätään Spada toteaa maailmannäyttelyn perusteella, että historiamaalaus oli hiipumassa, ja että Ruotsin osasto oli uuden taiteen eturintamassa. Hänestä Ruotsin osastolla oli terävin pyrkimys herättää luonto eloon ja kuvata maailmaa, jossa elämme. 

Richard Bergh, ett konstnärskall -kirjan mukaan Ruotsin osasto sai osakseen paljon kiitosta, ja sen taiteilijat saivat yhteensä 25 mitalia ja 15 kunniamainintaa. Näyttely oli siis voitto ruotsalaiselle vapaalle taiteelle, ja menestys todisti sen olevan modernin taiteen etulinjassa.

Georg Arsenius: Dogghynda, 1887 (Koirani)
Teos oli mukana Ruotsin osastossa
Öljy levylle, 34 x 32 cm
Göteborgin taidemuseo
Kuva: Wikimedia Commons