Muistoja Pariisin salongeista

La fille du cabaretier
Lähde: https://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k110430p/f235.item

Käsittelin edellisessä blogipostauksessa teoksia, joita Richard Hallilta valittiin esille Pariisin salonkeihin vuosina 1883 - 1900. Hall on kertonut omista muistoistaan liittyen salonkeihin sanomalehti Uuden Suomettaren haastattelussa 24.10.1909.

Haastattelusta selviää, minne osa salongeissa esillä olleista teoksista ostettiin. Lisäksi tietoa teoksista löytyy Musée D'Orsayn ylläpitämästä tietokannasta, joka sisältää salongissa esitettyjen teosten ja taiteilijoiden tietoja. Osassa teoksista on mainittu niiden silloinen omistaja. Tiedot auttavat minua Hallin teosten etsimisessä.

Uuden Suomettaren haastattelu

Tässä taiteilijan omia näkemyksiä Pariisin salongeista. Haastattelu on tehty vuonna 1909 taiteilijan vieraillessa Suomessa:

- Olen kuullut, ettette olisi wälittänyt niin paljo Parisin taidesalongista kuin ylimyssalongeista? Kysäisin leikillä.

-Kuinka niin? Olenhan ottanut osaa Parisin "salonkiin" jo wuodesta 1883 alkaen melkein joka wuosi. Mutta näyttelyssä, joka käsittää niin monta tuhatta taulua, hukkuu paljouteen. Omasta mielestäni ei minulla ole ollut oikeaa onnea salongissa. Kiitoslauseita (mentions honorables) olen kyllä muutamia kertoja saanut... ja ainakin kolme taulua on Ranskan waltio ostanut minulta...

- Muotokuwia?

- Ei, waan laatukuwia. Laatukuwaaja minä alkuaan olenkin. Bretagnessa asuessani maalasin paljo laatu- ja sisäkuwia joista eräitä tapaatte Nantes'in ja Rennesin museoissa... toiset olen enimmäkseen myynyt Amerikkaan... ja yhden ukonpään muistaakseni möin tri Antell-wainajalle...

Hall toteaa saman, mikä on havaittavissa Pariisin salonkien näyttelyluetteloiden perusteella - esillä oli niin valtava määrä taidetta, että yksittäiset maalaukset hukkuivat paljouteen. Toisaalta salonkiin pääseminen oli taiteilijalle meriitti, joka varmasti edisti teosmyyntiä ja auttoi saamaan lisää työtilauksia.

Ranskan valtion hankinnat

“Kiitoslauseen” eli mention honorablen Hall sai vuosina 1883-1900 yhden kerran, vuonna 1890. Tuolloin salongissa oli esillä kaksi hänen maalaustaan: La classe manuelle: - école de petites filles (Finistère) ja La partie de cartes: - Bretagne. Ranskan valtio hankki La classe manuelle -teoksen. Se oli vuonna 1891 esillä myös Salon de l'Union artistique -näyttelyssä Toulousessa. La classe manuelle vaikuttaisi olevan yksi Hallin tuotannon avainteoksista. Se kuuluu nykyään Rennesin taidemuseon kokoelmaan. Palaan siihen tarkemmin myöhemmin.

Haastattelussa Hall mainitsee myyneensä Ranskan valtiolle ainakin kolme taulua. Olen toistaiseksi löytänyt vasta yhden, yllämainitun La classe manuelle -teoksen. Nantesin taidemuseon kokoelmasta löytyy yksi Hallin maalaus, mutta se on tullut museoon lahjoituksena vuonna 1940. Toistaiseksi jää siis arvoitukseksi, missä museoissa kaksi muuta teosta nykyään sijaitsevat.

Teoksia yksityiskokoelmissa

Musee d’Orsayn ylläpitämästä tietokannasta ilmenee joidenkin teosten omistajatietoja ajalta, jolloin ne olivat esillä Pariisin salongeissa. Vuoden 1890 salongissa esillä olleen teoksen La partie de cartes: - Bretagne omistajaksi on merkitty M. le Comte de Polignac. Vuonna 1892 näyttelyssä ollut La fille du cabaretier -maalauksen omistajaksi on kirjattu M. Douault Nantesista.

Vuosien 1893 ja 1894 salongeissa näytteillä olleiden maalausten Soleil d'automne; - panneau décoratif ja Le vieux moine omistajaksi on merkitty Richard Hall. Se tarkoittaa, että teokset eivät olleet myynnissä, koska taiteilija halusi pitää ne itsellään. Maalaukset saattavat olla taiteilijalle henkilökohtaisesti tärkeitä. Soleil d’automne eli suomennettuna Syksyn aurinko -maalaus voi liittyä hänen vaimonsa Julia Cornetzin kuolemaan, joka tapahtui vuonna 1891.