Pariisin taiteilijakolonia

Richard Bergh: Den lille krymplingen /  Pojke från Concarneau, 1881

(Pieni rampa / Poika Concarneausta)

Öljy kankaalle, 90 x 70 cm

Ruotsin kansallismuseo

Kuva: Cecilia Heisser, Ruotsin kansallismuseo

Kuten totesin blogikirjoituksessa Laurensin ja Benjamin-Constantin opissa, ovat Richard Hallin Pariisissa suorittamat jatko-opinnot toistaiseksi hämärän peitossa. Ruotsin valtion kolmen tuhannen kruunun matka-apuraha oli tarkoitettu kahden vuoden jatko-opintoihin. Hall muutti Pariisiin syksyllä 1881, joten sen perusteella voi laskea, että apuraha riitti syksyyn 1883 saakka. Tämän jälkeen opiskelu ja vapaampi elämä piti vaihtaa tulojen ansaitsemiseen maalausten myynnistä. 

Tiedämme myös, että Hall avioitui vuonna 1881 sveitsiläisen serkkunsa Julie Cornetzin kanssa. Lisäksi hän on kertonut jakaneensa muutaman vuoden ajan ateljeen Tukholman-aikaisen opiskelutoverinsa Richard Berghin kanssa, joka oli hänen hyvä ystävänsä. Pohjoismaiset taiteilijat muodostivat 1880-luvulla Pariisissa tiiviin taiteilijakolonian. En ole löytänyt vielä juurikaan lähdeaineistoja, jotka kertoisivat Hallin kuulumisesta taiteiteilijakoloniaan. Siihen viittaa hänen osoitteensa vuodelta 1883, joka oli rue Boissonade 12. Se sijaitsi lähellä Montparnasse-katua, jonka seutuvilla taiteilijakolonia asui. Lisäksi tiedossa on, että Richard Bergh kuului taiteilijakoloniaan.

Tämä blogikirjoitus perustuu ruotsalaisen taiteilija Georg Paulin (1855 - 1935) muistelmiin Pariserpojkarne. Siinä hän kertoo pohjoismaisten taiteilijoiden elämästä Pariisissa 1870-luvulta alkaen. Kirja panottuu 1880-lukuun, ja se on avoimesti luettavissa Internetissä Runberg-projektin ansiosta. Toinen lähde on Sixten Ringbomin artikkeli Pohjoismainen 80-luku: Todellisuutta, ilmaa ja valoa. Se on julkaistu kirjassa Pohjoismainen taide 1880-luvulla (Amos Andersonin taidemuseo, 1986)

Taiteilijakolonia

Paulin mukaan pohjoismaiset taiteilijat muodostivat oman tiiviin koloniansa Pariisissa, joka asui Montparnassen seudulla, piti yhtä ja tuki toisiaan mm. rahallisesti. Kanssakäyminen paikallisten taiteilijoiden kanssa oli melko harvinaista. Taideopinnot ja taiteilijana kehittyminen olivat tärkeämpiä kuin paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Poikkeuksena olivat taidenäyttelyt, joita oli mahdollista nähdä Salonkien lisäksi taidekauppiaiden ja huutokauppojen tiloissa. Omia taitoja kehitettiin opintojen lisäksi maalaamalla ja kuuntelemalla taiteilijatoverien kritiikkiä.

Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian käyneet muodostivat tiiviimmän sisäpiirin, jossa veljellinen ystävyys jatkui usein läpi elämän: "Och dessa kände sig alltid som bröder, ett förhållande som för övrigt för tora flertalet fortsatt livet igenom." Laajempaan koloniaan kuuluivat myös muiden Pohjoismaiden taiteilijat, suomalaisista mainittakoon mm. Ville Vallgren ja Albert Edelfelt. Vallgrenin ja tämän puolison Antoinetten luona oli Paulin muistelmien mukaan parhaat juhlat.

Claude Monet: Impression, soleil levant (Impressio, auringonnousu), 1872
Öljy kankaalle, 48 x 63 cm
Musée Marmottan Monet
Kuvalähde: Wikimedia Commons

Impressionismi

Impressionismi on nykyään 1800-luvun lopun taiteen tyylisuunnista yleisimmin tunnettu. Ensimmäiset impressionistiset näyttelyt pidettiin 1870-luvulla Pariisissa. Täysin uudenlainen tyylisuunta ei kiinnostanut pohjoismaisen taiteilijakolonian nuoria taiteilijoita. Pauli muistelee:

De oppositionella, banbrytarna, impressionisterna, vilka redan framträtt, föreföllo oss alls icke lockande, endast kuriösa. En av deras första utställningar 1877 i rue Lafitte, i konsthistorisk hänseende sedermera så betydelsefull - syntes oss vara en samling dilettantarbeten utan form eller teckning. Alla spektrets färger dansade runt med konturlösa föremål.

Vapaasti suomennettuna: "Oppositiossa olleet, rajoja rikkovat impressionistit, jotka olivat jo esiintyneet näyttelyissä, eivät vaikuttaneet meistä lainkaan houkuttelevilta, vaan vain kummallisilta. Yksi heidän ensimmäisistä näyttelyistään vuonna 1877 rue Lafittella, joka myöhemmin osoittautui taidehistorian kannalta merkittäviksi, näytti meille olevan kokoelma muodottomia ja hahmottomia amatöörien töitä. Kaikki spektrin värit tanssivat ympäriinsä muodottomien esineiden kanssa."

 

Éduard Manet: Olympia, 1863
Öljy kankaalle, 130,5 x 191 cm
Musée d'Orsay
Kuvalähde: Wikimedia Commons

 

Éduard Manet

Tuolloin Pariisissa vaikutti myös Éduard Manet (1832 - 1883). Hän oli taidemaalari, joka oli lähellä impressionisteja ja arvosti heitä. Manet kuului maalaustaiteen uudistajiin. Hän kuvasi radikaaleiksi koettuja aiheita, kuten prostituutiota. Pauli on muistellut käyntiään Manet’n ateljeessa rue St. Petersburgilla, kun tämä järjesti siellä pienen näyttelyn. Siellä oli esillä mm. nykyään Manet’n tunnetuimpiin teoksiin lukeutuva Olympia:

Med alla respekt inför dessa beryktande målningar, kunde jag inte underlåta att göra den reflexionen att om man får slarva så med teckningen samt ej behöver uföra detaljer - så kanske det inte är så stor konst - de fordras blott en god dosis fräckhet!

Vapaasti suomennettuna: "Kaikella kunnioituksella näitä kuuluisia maalauksia kohtaan, en voinut olla pohtimatta, että jos piirustuksessa saa olla huolimaton eikä tarvitse tehdä yksityiskohtia, niin ehkä se ei olekaan niin suurta taidetta – se vaatii vain hyvän annoksen röyhkeyttä!"

Harjaantumaton silmä pitää esimerkiksi Olympiaa varsin realistisena maalauksena, mutta Paulin näkemyksestä heijastuu Ruotsin kuninkaallisesta taideakatemiasta saatu koulutus: Piirustustaitoa pidettiin kaiken perustana, ja sen harjoittamiseen käytettiin paljon aikaa. Lisäksi akateemisessa maalaustaiteessa pidettiin tärkeänä yksityiskohtien tarkkaa kuvausta. Historiamaalaus oli akateemisen taiteen arvostetuin muoto, ja siinä jokainen yksityiskohta oli merkityksellinen, kun menneisyyden tapahtumasta kerrottiin kuvan keinoin. Manet irtautui taiteessaan näistä periaatteista, ja aikalaiset näkivät eron.

Naturalismi

1880-luvun Pariisissa vaikutti myös toinen, perinteisestä akatemiamaalauksesta poikennut tyylisuunta: naturalismi. Sitä kutsuttiin myös nimellä plein-air, eli ulkoilmamaalaus. Se tarkoitti vapautumista akateemisesta maalaustavasta, jonka aiheet olivat tarkasti määritellyt valtiollisten taideakatemioiden toimesta, ja väriskaala ruskeavoittoinen. Naturalismissa teoksia maalattiin ulkona, väripaletti oli raikas ja aiheiksi vaihtuivat taiteilijoiden ympäristössään havaitsemat asiat - usein myös yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus. Taulujen aiheiksi pääsi tavallinen kansa, mukaan lukien köyhät ihmiset ja maaseudun asukkaat.

Naturalismista tuli vallitseva tyylisuunta pohjoismaisten taiteilijoiden keskuudessa. Yhtenä selittävänä tekijänä lienee tyylin realistisuus. Taideakatemiassa opittu taidekäsitys, joka perustui huolelliseen piirtämiseen ja aiheen yksityiskohtaiseen kuvaamiseen, oli helposti sovellettavissa naturalismiin. Väripaletti kirkastui ja aiheet vaihtuivat, mutta pohjimmiltaan maalaustekniikka pysyi melko samanlaisena. Ylinnä oleva kuva Richard Berghin maalauksesta edustaa tätä tyylisuuntaa.

Vaikka impressionismi ja naturalismi olivat tyylillisesti hyvin erilaisia - impressionismissa tärkeintä oli taiteilijan saaman vaikutelman ilmaiseminen, naturalismissa taas ympäröivän todellisuuden realistinen kuvaaminen - yhdisti niitä irtautuminen valtion johdon sanelemista aiheista. Tämä muutos näkyy myös Richard Hallin taiteessa. Hän alkoi maalata tauluja Pariisin kaduilla tekemistään havainnoista, mistä kerron myöhemmin lisää.